Merimelojat Kyrönjoella eräänä sunnuntaina (28.5.2023)

Kyrönjoen risteilypäivä valkeni sateisena ja harmaana kuin Kyrö Distilleryn lonkero. VKK:n vajan lattian alta kaivettiin esiin kumiankankeltaiset ja käärijänvihreät jokikajakit. Kypärää ei saa unohtaa ja aukkopeitto on oltava sopiva. Varamela? Hinausköysiä? Viimein kaikki on mukana.

Pidetään pieni palaveri: kuinka monta autoa tarvitaan kuljettamaan melojat Ylistaroon, traileri Tervajoelle, ja kuskit takaisin Ylistaroon, niin että pääsisimme vielä iltapäivällä kotiin? Tämä vaatii korkeampaa matematiikkaa. Jotenkin siitä selvittiin ja matkaan lähdettiin. Annika, Hilkka, Thomas, Tina, Timo, Marja, minä, ja retken vetäjänä Osku.

Tontut valmiina matkaan Ylistaron koulukeskuksen takaa.

Kajakit vesille koulun takaa. Jäikö auto parkkiin rehtorin paikalle? Onneksi on sunnuntai :)

Kirkon ovet avoinna, ja kellot soi. Emme ehdi nyt palvelukseen, sillä risteily kohti Tervajokea on kesken.

Ylistaron yläkoululla oli hyvä paikka lasketella jokeen, Ylistaron komia kirkko horisontissa. Saman tien alkoi vaasalaisittain kotoisa tuuli ja sade piiskata melojia rantapenkkojen välissä, kuin tuulitunnelissa ikään.

Kait näitä koskia tulee paljon lisää, toivoi ainakin osa porukasta....kun joillekin niin helppoa...?

Rannalla oli sulassa sovussa upeita omakotitaloja hoidettuine puutarhoineen ja laitureineen, vanhoja lautamökkejä rantasaunoineen, ja tietysti punamultatupia ja navettoja. Pohojalaista kansallismaisemaa parhaimmillaan.

Pohjalaista Kyröjoen joenvarsimaisemaa.

Ylistaron Heikkolan riippusilta. Tämä silta on vain kävelijöille ja keveälle liikenteelle.

Tässä ohitetaan Laurolan kylässä sijaitseva Pitkä-Perttilä, puolitoistakerroksinen pohjalaistalo, joka edustaa eteläpohjalaista rakennusperinnettä.

Kosken kuohuja koimme myös. Kaikille hurjapäille ei kertalasku riittänyt vaan lähdettiin surffailemaan akanvirtaan. Kuinkas sitten kävikään? Petollinen oli akanvirta ja kaatoi Hilkan kajakin. Siinä tuli reskutusharjoitus kaupan päälle. Mutta pian taas nauru raikui joella. Sillalle katsomaan jäänyt pariskunta tosin liikehti levottomasti koko episodin ajan. - Tästä jännitysnäytelmästä voisi jo periä pääsymaksun, joku tuumi.

Yes. Lisää näitä!

Joku T. H. koskikiilto silmissä laskettelee...

Ou jee!

Marja päätti...tai sitten virtaus kivineen päätti laskettaa Marjan takaperin tämän kosken...Veret seisauttava hetki meille näytöksen katselijoille, mutta M pysyi pystyssä, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Lounastauko pidettiin tanssilavapaikka Pukkilansaaren rannalla. Alkumatkan sade oli vaihtunut poutasääksi. Annika luki meille tiiviin tietopaketin Pukkilansaaren historiasta, kun söimme eväät ja Marjan pullat ja karkit.

Tässä Tinalle uusi tanssipaikka testaukseen. Tänään päästiin vain lounastamaan Pukkilansaaren lossirantaan.

Eväshetki paras hetki.

Banskut ja herne.

Emme pysähtäneet Whiskey tastingiin Kyrö distillerillä.

Isonkyrön vanha kirkko. Voi kajakoida rantaa pitkin ja ripittäytyä...

Joki virtaa leppoisana, välillä kivikkoisina koskina. Osku kertoo, että seuraavassa koskessa joudumme kantamaan kajakkeja, koska vesi näyttää laskeneen paljon. Siinä se koski nyt on. Osku laskee ja jää jumiin, joutuu välillä nousemaan ylös. Tina ei luovuta helpolla. Yrittänyttä ei laiteta, mihin lie ollaan sitten laittamassakaan. Osa melojista lähtee kolistelemaan kivien sekaan, osa nousee ylös ja rehaa kajakkia pahimpien karikoiden yli.

Osa meistä meni rannan kautta ja yritti löytää sopivan kohdan tuikata kajakki taas veteen.

Jeeeeeee....kuolemanpelko voitettu!

Tästä voisi koittaa mennä veteen. Hyvin lähtee. Kyllä tämä tästä menee. Kajakin etupää kosahtaa kiveen. Nyt takapää. Alla on kivi. Vieressä. Jokapuolella. Hinkutusta eteenpäin ja hinkutusta taaksepäin, mutta kajakki ei hievahda. Vesi pisaroi kasvoilla. Vai onko se hiki, joka valuu VKK:n pyöräilykypärän alta... Ei muuta kuin jalat veteen, kivet on liukkaita. Nyt varovasti. Onneksi on se kypärä. Mutta nilkkaa ei ole kiva muljauttaa täällä. Okei, nyt kajakki on kivien yli. Tästä se taas lähtee. Sen verran tässä on aikaa kulunut, että Hilkka tulee rantaa pitkin ja huutelee jotain: - Tuon terävän kiven vasemmalta puolelta menee hyvä reitti! Vai oikealtako se oli? Hetken aikaa menee hyvin, nyt menee! Ja sitten kolahtaa taas. Voi että, tämä ei ole mun laji... Vai pitäisikö tätä harjoitella enemmän? Koska on seuraava Koskihäjyjen alkeiskurssi? Onneksi Hilkka ei ole ehtinyt vielä kauas, ja saa kajakin pyrstöstä työnnettyä ja hilattua paatin liikkeelle taas. No Nyt! Kajakki syöksyy vauhdilla eteenpäin. Eteen osuu iso kivi, ja mela kimpoaa otteesta. Kauhu hiipii jo mieleen, mutta siinähän se mela on, käsissä taas, ja kaikki on hyvin.

Osku näyttää peukkua ja kaikki pääsevät koskesta väljemmille vesille.

Jeesaamaan kaveria kosken kuohuissa.

Kyllä se kaveri kohta pääsee sieltä...oi...nyt jysähti kivien väliiin...

Huh! Mä tein sen! - Paula

Aurinko tulee aina jossain vaiheessa seuraksemme! Kauniisti kimmelsi kivekäs Kyröjoki!

Retken loppu alkaa lähestyä Ritaalassa, Palhojaistensillan luona. Vielä viimeinen koskikohta ja hetki ennen maalia tapahtuu kummia ja Annika sukeltaa. Toinenkin reskutusharjoitus!

Matkaan mahtui monta kilometriä leppoisaa melontaa, jännittäviä hetkiä, pieni pilkahdus auringonpaistetta, paljon hauskaa jutustelua ja mielin määrin raitista ulkoilmaa. Suosittelen koko sydämestäni kaikkia osallistumaan kerhon tuleville retkille!

Annika seisoo joessa mahaan asti, reskutukset käyntiin. Pitihän kajakki saada puhtaaksi, eikö olekin hyvä perustelu sukellukselle?

Kiva Kyröjoki-risteily takanapäin!

Kirjoittaja: Paula Heinämäki

Kirjoittaja on hyvän sään kesämeloja, joka kävi Simon vetämän alkeiskurssin elokuussa 2019.

Kuvat ja videot: Paula ja muut retkelle osallistuneet.

Kuvatekstit: Annika Pollari